Labradorikerhon PK- ja tokoleiri Inkoossa 26-27.4.2008 (juttu julkaistu OSN jäsenlehdessä 2/08)

Huomasin vuoden vaihteessa labbiskerhon nettisivuilla sekä lehdessä ilmoituksen sekä nome-leiristä että tokoleiristä, alun perin suunnittelin menoa nomeleirille, mutta kuultuani tokoleirin kouluttajat, päätinkin suunnistaa Ansan kanssa Inkooseen. Senhän piti olla Tampereen lähellä (en tiedä mistä sain tällaisen päähänpiston…), mutta todellisuudessa reissun aikana kilometrejä tuli reilu 1300 J Pikkasen oli pidempi matka kuin Tampereelle…

Lähdimme perjantai aamupäivällä Ansan kanssa ajelemaan rauhassa kohti leiripaikkaa, matkaan menikin kaiken kaikkiaan n. 8-9 tuntia. Perillä olimme iltasella ja kaikki muut perjantaina saapuneet koirakot olivatkin jo paikalla. Ilta meni seurustellessa pienen porukan kesken. 

Suurin osa leiriläisistä saapui paikalle lauantaiaamuna ja kaiken kaikkiaan porukkaa tuli paikalle varmaan jotain nelisenkymmentä, joista tokokoulutuksiin osallistui parikymmentä koiraa, loput treenasivat pk-hakua. Tokokoulutukset oli jaettu kahteen osaan, alo/avo-ryhmää veti Pekka Korri ja voi/evl-ryhmää Riitta Jantunen-Korri.

Koulutukset aloitettiin lauantaina heti aamusta, kuten leireillä on tapana, tokon tasoryhmät oli jaettu vielä kahteen osaan, jolloin yhdessä ryhmässä oli vain 4 koirakkoa ja omalle koiralle odotusaika ei tullut turhan pitkäksi. Eli päivän aikana treenasi kaksi voi/evl-ryhmää sekä kaksi alo/avo-ryhmää, näin ollen oman treenin päätteeksi pääsi halutessaan seuraamaan myös toisen tason koirakoiden treenaamista. 

Koulutuksissa keskityttiin yhteen koirakkoon kerrallaan ja me ainakin Ansan kanssa saimme hyviä vinkkejä omaan treenaukseen ja liikkeiden parantamiseen. Lisäksi lauantaina alkuillasta oli Pekka Korrin luento koiran valmentamisesta ja ohjaajan henkisestä valmistautumisesta kokeeseen. Luento oli hyvä ja siitä sai paljon mietittävää sekä tokon treenaukseen että jäin myös miettimään, miten vastaavia asioita saisi yhdistettyä nomeen. Tai ylipäätään miten samalla koiralla voisi järkevästi kisata tavoitteellisesti molemmissa lajeissa.

Lauantai-ilta jatkui pienen innokkaan porukan nometuksella. Leiripaikalla oli niin mahtavan näköiset kumpuilevat pellot, että oli ihan pakko käydä tekemässä muutama markkeeraus sekä ohjaus J Sen jälkeen koirat pääsivätkin lepäämään ja jatkoimme illanviettoa saunomisen ja seurustelun merkeissä.

Sunnuntaina koulutukset jatkuivat lauantain tapaan ja lopulta kahden aikaan oli leirin päätöskahvit ja kotiinlähdön aika. Kaiken kaikkiaan mielestäni leiri oli antoisa ja ei todellakaan harmittanut että tuli lähdettyä noinkin pitkän matkan päähän. Toki olisi mukava, jos tapahtumat ovat lähempänä, mutta niinhän nomeleiri onkin J Se vaan jää meidän osalta tältä vuodelta väliin.

Treeni-intoa lajista riippumatta ja käykäähän hakemassa oppia ja vinkkejä eri tapahtumissa, aina niistä saa jotain uutta ja tietenkin tutustuu uusiin samanlajin harrastajiin!

Tässä pieni yhteenveto Pekka Korrin toko-luennosta:

 
Lähtökohtaisesti mietitään ensin tavoite, miksi ja mihin koiraa koulutetaan, ja lisäksi mietitään kisatilannetta, mitä siellä tapahtuu ja miksi, miten sitä voi käyttää hyödyksi.

Koulutuksellisesti koiralle täytyy opettaa kaksi asiaa. Temput ja temppujen osat, joista tokoliikkeet rakentuu, mutta myös kokonainen ohjelma. Vertauksena kouluratsastus ja taitoluistelu, kokonaisuus on hallittava, mutta myös ne pienet osa-alueet kokonaisuuden sisällä.

Nuorelle koiralle rakennetaan koemainen suoritus n. 20-30 kertaa ennen ensimmäistäkään koetta, jolloin se oppii koetilanteen, lisäksi ohjaajan kisajännitys laskee ja sitä kautta koiran varmuus ohjaajaan lisääntyy. Näissä koetreeneissä ohjaajan on raskittava olla palkkaamatta koiraa ja mahdolliset pienet virheet on hyväksyttävä. Ne korjataan myöhemmin toisessa treenissä. Kaiken kaikkiaan on reilua valmentaa koira kisatilanteeseen ennen kuin se virallisesti joutuu siihen.

Koemaiseen treeniin liittyen koiralle on opetettava viivytetty palkkaus, joka alkaa siitä että suorituksen ja palkan väliin tulee suullinen kehu/palkkasana. Palkkaamattomuus treeniin ei yhdistetä tekniikkatreeniä, vaan ne pidetään toisistaan erillään. Koiran kouluttamisessa koetilanteeseen pitää huomioida myös koiran virittely eri liikkeisiin, koiralle opetetaan joko virittelysanat tai –eleet, joita voidaan käyttää myös kokeessa ja tätä kautta saadaan koiralle varmuutta mitä seuraavaksi tapahtuu. Virittelyä ei tehdä kokeessa kehän ulkopuolella vaan kehässä, kuten koemaisissa treeneissäkin on tehty.

Koiralle opetetaan myös, että jäykästi seisova ja hiljaa oleva ohjaaja (-> koemainen ohjaaja) on se kaikista mukavin, jolloin kokeissakin ohjaaja voi olemuksellaan kertoa koiran tekevän oikein. Jos taas koira tekee virheen, näytetään se sille puhumalla tai liikkumalla, jolloin liikkeen kaava rikkoontuu. Koiralle saadaan varmuutta myös liikkeiden rutiineista, esim. neliökävelyssä otetaan myös seiso ja istu asennot, vaikka tarkoituksena on treenata maahanmenoa.

Koiran palkitsemistavoissa tulee olla johdonmukainen ja eri liikkeissä voi käyttää eri palkkaa, esim. seiso - repimislelu, istu – nami ja maahan – pallo. Palkkaamisen osalta pitää tutustua siihen mistä oma koira tykkää, mistä se selkeästi palkkaantuu. Ja mielestäni Pekan maininta, että eihän työnantajakaan määrää miten meidän tulee palkkamme käyttää, toimii hyvin koirillakin, sillä eri koirat voivat palkkaantua monella eri tavalla.

Kun koiran kanssa on tehty runsaasti koetreenejä, tulee myös ohjaajan henkinen valmentautuminen tavallaan ”kaupan päälle”. Treeneissä on jo luotu monet kisatilanteet ja mahdolliset kisoissa sattuvat häiriöt, jolloin ohjaajan ei tarvitse enää jännittää kisatilannetta ja hän voi vaan luottaa koiraansa.